Muistojuhlapuhe – Tuula Haatainen

Arvoisat kuulijat,

“En voi sanoin kuvata mikä surkeus täällä vallitsee. Tuossa kävelee mies hoippuen ja kaatuu kuolleena tielle. Tai voi käydä niinkin, että illalla rupeaa toverin viereen maata ja herää aamulla kylmän kuihtuneen ruumiin vierestä.” Näin kirjoitti nuori Yrjö Hennalan vankileiriltä kotiin.

Satavuotiaan Suomen juhlavuoden tunnelmat ovat vaihtuneet sisällissotamme muistovuoteen. Tämä Hennalan muistojuhla on tärkeä sodan uhreille ja heidän omaisilleen.

Nuoren valtion ajautuminen sisällissotaan oli hirveä koettelemus koko kansakunnalle.
Sotaa ruokki ensimmäinen maailmansota, nälkä, heikosti toimiva demokratia ja Venäjän vallankumouksen malli.

Sisällissodan jälkeen vangittiin hävinneitä punaisia ja heitä kerättiin vankileireille. Joukossa oli naisia ja lapsia. Sisällissodan murheellinen päätös oli valmis alkamaan.

“Oi rakkaat vanhemmat antakaa anteeksi kaikki, jos niin käy ettemme tapaa enää tässä elämässä.” Näin päättää nuori Yrjö kirjeensä kotiin Hennalan vankileiriltä.

Vankien kirjeissä, päiväkirjamerkinnöissä ja muisteluissa tulee selkeästi esiin ruoan ja rahan tarve, vankileirien karuus, tautiepidemiat ja vankitoverien menehtymiset.

Arvoisat kuulijat,

Suomi oli rikki sisällissodan jälkeen. Henkisten vaurioiden lisäksi maa oli köyhtynyt, ruuasta oli pula ja vientiä oli vaikea saada vetämään. Suomen vuoden 1918 sota ei jakanut vain kansakuntaa vaan myös sen muistin.

Hävinneiden tulkinta tapahtuneesta jäi vuosikymmeniksi virallisen julkisuuden ulkopuolelle. Kansalaisilla oli oma henkilökohtainen, perheen tai suvun totuus ja näkemys vuoden 1918 tapahtumista. Yhteistä kansallista totuutta ei ollut.

Sodan jälkeen senaattori Kyösti Kallio lausui Suomelle tärkeät sanat Nivalan kirkossa 5.5.1918.
”Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä.”

Kansan yhtenäisyyden eteen teki töitä myös sisällissodan ulkopuolella pysynyt Väinö Tanner. Tanner oli sosialidemokraatti, osuustoimintajohtaja, kansanedustaja ja hänestä tuli myös puheenjohtaja ja pääministeri. Tannerin on katsottu osaltaan pelastaneen Suomen viitoittamalla vasemmistolle parlamentaarisen vaikuttamisen tien. Tannerin kenties suurin arvo valtiomiehenä oli merkittävässä kansallisessa eheytystyössä.

Näitä yhtenäisyyttä korostavia sanoja kuunneltiin. Tälle leirille päätyi myös puolisoni isoisän veli, 18-vuotias Lauri Metsämäki. Hän oli Hennalan vanki numero yksi.

Hennalasta päästyään hän pääsi opiskelemaan ja valmistui yhteiskunnallisesta korkeakoulusta. Lopulta hän toimi kunnanjohtajana.
Opiskelu ja paremman tulevaisuuden näkymä loivat perustan elämälle. Hänestä tuli vankkumaton yhteistyön kannattaja. Hänen poikansa, Lauri Metsämäki, nousi myöhemmin eduskuntaan.

Köyhän ja jakautuneen Suomen menestystarina tunnetaan maailmalla. Köyhästä ja keskenään sotivasta kansasta kasvoi sadassa vuodessa yksi maailman tasa-arvoisimpia ja hyvinvoivimpia maita. Tämän menestystarinan suomalaiset ovat yhdessä rakentaneet ja tästä yhteisestä ponnistuksesta ja menestyksestä voimme olla yhdessä ylpeitä.

Nyt vietettävä sisällissodan muistovuosi on eheyden ja sovinnon vuosi. Tämä muistovuosi nostaa keskusteluun ja mieliimme sisällissodan vääryyksiä ja hirveyksiä. Tapahtuneesta on puhuttava ääneen, on puhuttava sisällissotaan johtaneista syistä ja sodan seurauksista.

Menneisyyden tapahtumat ovat sidoksissa omaan aikakauteensa, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö vaikeita asioita pitäisi ja pystyttäisi käsittelemään ja analysoimaan jälkikäteen.

Meidän on osattava myöntää virheet. On otettava opiksi, jotta emme koskaan toista samoja virheitä. On myös osattava antaa anteeksi ja nostaa katse eteenpäin.

Keväinen, kesään heräävä luonto ympäröi Hennalaa myös sata vuotta sitten.

Sitaatti: ”Vapunpäivänä kuljettiin Lahteen Hennalan kasarmeihin ja Fellmannin pelloille. Se oli tosiaan kuin suuri vappukulkue. Punakaartilaisten soittokunnat soittivat rivissä vankien marssiessa. Ilma oli mitä herttaisin, maantie pölysi tavattomasti, kun 14 kilometriä pitkä jono taivalsi 4 ihmistä rintarinnan Vesalan kylästä Lahteen. Kun sitten pääsimme Hennalaan, niin oli kauhea näky edessämme.” Näin kirjoitti muistelmissaan Hennalaan siirtymisestä kuljetustyöntekijä ja luottamusmies Kaarlo.

Suomi selvisi murheellisesta kansan kahtiajaosta. Pikkuhiljaa, yhteisellä ponnistelulla. Luottamus yhteiskuntaan, luottamus demokratiaan ja luottamus toinen toisiimme rakentui.

Hyvät kuulijat,
Luottamus ja yhteistyö ovat tärkeimmät voimavaramme.
Vaalikaamme huolella niitä.

Valtiovallan puolesta toivotan teille hyvää muistojuhlapäivää.

Tuula Haatainen
SDP, Eduskunnan II varapuhemies